Niitä ihmisiä
Kävin tänään kiertelemässä kaupungilla ystävän kanssa.
Oon aivan haltioissani, kun joku osaa vaan höpöttää loputtomalta tuntuvalla flow'lla. Pieni kateus iskee, kun itsekin haluaisi olla hauska, kuunneltava, nokkela. En tiedä haenko mä sanaa supliikki. Mut musta on kyllä ihanaa vain kuunnella, nyökkäillä, katsella millaisella intensiteetillä joku puhuu lempiasioistaan tai asioista, jotka ärsyttää.
Onneksi ihmisenä on mahdollista kasvaa ja kehittyä jatkuvasti. Tiedän, ettei mun teksti tai ajatuksenjuoksu aina ole soljuvaa ja kaunista ja terävää, enkä osaa aina reagoida hauskasti tai spontaanisti heittoihin. Haluan varmaan ikuisesti olla supliikimpi. Ekstrovertti mussa haluaa ja pystyy tutustumaan ihmiseen kuin ihmiseen. Pystyn syystä tai toisesta puhua (ja vaikka mistä) uusille ihmisille. Ja vielä enemmän jos kemiat mätsää. Mutta entäs sitten kun mut jo tuntee ja mitä jos musta tuleekin tylsä? En mä halua olla tylsä. Haluan olla semmoinen hörsyilevä, hölmö, ihana, hauska ja fiksu tyyppi. Sellainen, jonka kanssa aika kulkee kuin siivillä. Sellainen, jonka kanssa huudetaan ääni käheäksi festareilla. Sellainen, jonka kanssa voi lähteä minne vaan hetken mielijohteesta. Sellainen, joka vaan on syystä tai toisesta toisen lempi-ihmisiä. Jotenkin on tärkeää tuntea itsensä tärkeäksi tai muistetuksi. Mikä sinällään on vähän hassua, mutta kenties inhimillistäkin.
Mutta ehkäpä ne ihmiset jotka on vierellä siitäkin huolimatta, että haluaa olla (tai on tahtomattaan) tylsä tai toisaalta maailman äänekkäin, ne on niitä the ihmisiä. Ihmisiä, jotka osaa sanoa kun ärsytän. Ihmisiä, jotka osaa sanoa, kun menee hieman pieleen. Mutta myös ihmisiä, jotka jaksavat iloita ja juhlistaa elämän pieniä ja isoja asioita. Ihmisiä, jotka vain on sua varten ja saa stressin ja huolet katoamaan.
Mulla oli muka isoja teemoja pää täynnä koko päivän. Sitten kun illalla istahtahdin sohvalle ajatuksena kirjoittaa niistä, niin ne jäi jumiin.Sitten kirjoitinkin jostain sellaisesta, joka ei edes oikeastaan ollut mielessä. Mutta se osottautui sitäkin tärkeämmäksi ajatuksenjuoksuksi.
-Tanja
Oon aivan haltioissani, kun joku osaa vaan höpöttää loputtomalta tuntuvalla flow'lla. Pieni kateus iskee, kun itsekin haluaisi olla hauska, kuunneltava, nokkela. En tiedä haenko mä sanaa supliikki. Mut musta on kyllä ihanaa vain kuunnella, nyökkäillä, katsella millaisella intensiteetillä joku puhuu lempiasioistaan tai asioista, jotka ärsyttää.
Onneksi ihmisenä on mahdollista kasvaa ja kehittyä jatkuvasti. Tiedän, ettei mun teksti tai ajatuksenjuoksu aina ole soljuvaa ja kaunista ja terävää, enkä osaa aina reagoida hauskasti tai spontaanisti heittoihin. Haluan varmaan ikuisesti olla supliikimpi. Ekstrovertti mussa haluaa ja pystyy tutustumaan ihmiseen kuin ihmiseen. Pystyn syystä tai toisesta puhua (ja vaikka mistä) uusille ihmisille. Ja vielä enemmän jos kemiat mätsää. Mutta entäs sitten kun mut jo tuntee ja mitä jos musta tuleekin tylsä? En mä halua olla tylsä. Haluan olla semmoinen hörsyilevä, hölmö, ihana, hauska ja fiksu tyyppi. Sellainen, jonka kanssa aika kulkee kuin siivillä. Sellainen, jonka kanssa huudetaan ääni käheäksi festareilla. Sellainen, jonka kanssa voi lähteä minne vaan hetken mielijohteesta. Sellainen, joka vaan on syystä tai toisesta toisen lempi-ihmisiä. Jotenkin on tärkeää tuntea itsensä tärkeäksi tai muistetuksi. Mikä sinällään on vähän hassua, mutta kenties inhimillistäkin.
Mutta ehkäpä ne ihmiset jotka on vierellä siitäkin huolimatta, että haluaa olla (tai on tahtomattaan) tylsä tai toisaalta maailman äänekkäin, ne on niitä the ihmisiä. Ihmisiä, jotka osaa sanoa kun ärsytän. Ihmisiä, jotka osaa sanoa, kun menee hieman pieleen. Mutta myös ihmisiä, jotka jaksavat iloita ja juhlistaa elämän pieniä ja isoja asioita. Ihmisiä, jotka vain on sua varten ja saa stressin ja huolet katoamaan.
Mulla oli muka isoja teemoja pää täynnä koko päivän. Sitten kun illalla istahtahdin sohvalle ajatuksena kirjoittaa niistä, niin ne jäi jumiin.Sitten kirjoitinkin jostain sellaisesta, joka ei edes oikeastaan ollut mielessä. Mutta se osottautui sitäkin tärkeämmäksi ajatuksenjuoksuksi.
-Tanja
Kommentit
Lähetä kommentti