duurivoittoinen

Kävin pari viikkoa sitten Venetsiassa ja se tuntuu vieläkin kuin eiliseltä. Pienet sillat ja lukemattomat kanaalit, värikkäät talot ovat toisissaan kiinni kuin vastarakastuneet ja gondolit kuuluvat maisemaan lähes missä tahansa kuljetkin. Olen toivoton kuvaajasielu, kaikesta ja kaikista on saatava edes yksi kuva tai vaikka kakskymmentä – mä otan kuvia and I feel no shame. Kuvia tuli otettua muutaman päivän niin paljon, että niillä vuoraisi olohuoneen seinän. Venetsia on todella kuvauksellinen kaupunki ja olin aivan liian innoissani. No, joka tapauksessa. Mä melkein mieltäisin Venetsian yhdeksi romanttisimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Se tarjoaa kokemuksia ja makuelämyksiä aikaisesta aamusta yömyöhään. Viimeisenä iltana kun istuttiin katselemassa merta, jossa välkehtii kaupungin valot, niin melkein toivon Andrea Bocellin Con Te Partiròn lähtevän soimaan jostain kaukaisuudesta. Hyh. Olen mä myös romantikko, mulle Venetsia sopi mainiosti. Majoituimme Dorso Duro Apar