Tekstit

Aikaa, aurinkoo ja melkein pelkkää ihanaa

-
Kuva
Toukokuu oli aurinkoa. Aivan hullun lämmin ja aivan ihania kesäpäiviä, joina olisi voinut tepastella ympäriinsä luonnossa ja syödä liikaa jäätelöä jätskikiskoista ja maata partsilla. Mutta höpsis, mä tein töitä enemmän kuin minään kuukautena niin pitkään aikaan, kun muistan. Tunnit hipoi ylärimaa ja vähän piti ottaa poiskin, kun muuten ois mennyt yli. Tahti jatkui kesäkuun puolelle, mutta kauan kaivattu kesäloma alkoi viime viikon maanantaina. Aivan ihanaa, nyt ois aikaa JA aurinkoa. Tai Suomen kesän tuntien ainakin sitä aikaa. Kesälomaa kruunasi toukokuussa ostettuun asuntoon muutto – vihdoin remontit tehty ja asunto on aivan ihana. Kun puhun kodista, mieleeni tulee vanhempieni asunto Ylöjärvellä. Se on aina koti, ihan sama mitä tapahtuu, vanhempien luona on aina koti. Mutta tämä Tikkurilan kaksiomme on vain muutaman nukutun yön jälkeen lunastanut paikkansa kotina ja aivan varmasti side lujittuu ajan myötä. Sisustaminen ja tavaroille oikeiden paikkojen löytäminen se va
Lähetä kommentti
Lue lisää

Niitä ihmisiä

-
Kuva
Kävin tänään kiertelemässä kaupungilla ystävän kanssa.  Oon aivan haltioissani, kun joku osaa vaan höpöttää loputtomalta tuntuvalla flow'lla. Pieni kateus iskee, kun itsekin haluaisi olla hauska, kuunneltava, nokkela. En tiedä haenko mä sanaa supliikki. Mut musta on kyllä ihanaa vain kuunnella, nyökkäillä, katsella millaisella intensiteetillä joku puhuu lempiasioistaan tai asioista, jotka ärsyttää. Onneksi ihmisenä on mahdollista kasvaa ja kehittyä jatkuvasti. Tiedän, ettei mun teksti tai ajatuksenjuoksu aina ole soljuvaa ja kaunista ja terävää, enkä osaa aina reagoida hauskasti tai spontaanisti heittoihin. Haluan varmaan ikuisesti olla supliikimpi. Ekstrovertti mussa haluaa ja pystyy tutustumaan ihmiseen kuin ihmiseen. Pystyn syystä tai toisesta puhua (ja vaikka mistä) uusille ihmisille. Ja vielä enemmän jos kemiat mätsää. Mutta entäs sitten kun mut jo tuntee ja mitä jos musta tuleekin tylsä? En mä halua olla tylsä. Haluan olla semmoinen hörsyilevä, hölmö, ihana, hauska ja fiks
Lähetä kommentti
Lue lisää

olohuoneellinen kuvia Venetsiasta

-
Kuva
Kävin pari viikkoa sitten Venetsiassa ja se tuntuu vieläkin kuin eiliseltä. Pienet sillat ja lukemattomat kanaalit, värikkäät talot ovat toisissaan kiinni kuin vastarakastuneet ja gondolit kuuluvat maisemaan lähes missä tahansa kuljetkin. Olen toivoton kuvaajasielu, kaikesta ja kaikista on saatava edes yksi kuva tai vaikka kakskymmentä – mä otan kuvia and I feel no shame. Kuvia tuli otettua muutaman päivän niin paljon, että niillä vuoraisi olohuoneen seinän. Venetsia on todella kuvauksellinen kaupunki ja olin aivan liian innoissani. No, joka tapauksessa. Mä melkein mieltäisin Venetsian yhdeksi romanttisimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Se tarjoaa kokemuksia ja makuelämyksiä aikaisesta aamusta yömyöhään. Viimeisenä iltana kun istuttiin katselemassa merta, jossa välkehtii kaupungin valot, niin melkein toivon Andrea Bocellin Con Te Partiròn lähtevän soimaan jostain kaukaisuudesta. Hyh. Olen mä myös romantikko, mulle Venetsia sopi mainiosti. Majoituimme Dorso Duro Apar
Lähetä kommentti
Lue lisää

onnen päiviä on jäljellä x-määrä

-
Kuva
Meillä jokaisella on varmasti ollut elämässämme onnen päiviä, niitä täydellisiä päiviä kun päivän päätteeksi ei voi kun kiittää ja ilakoida. Ne saattavat olla suunniteltuja, yllätyksellisiä tai aivan vahinkoja. Ne saattavat koostua pienistä tai suurista, aineellisista, muistorikkaista, rakkaista tai muuten vain upeista hetkistä tai asioista. Tai miksei täydellinen päivä voisi pitää sisällään myös jotain ikävää. En mä ole mikään määrittelemään ns. täydellistä tai onnellista päivää, joka sopii jokaisen muottiin. Mä koen, että mulla on ollut todella paljon näitä hyviä päiviä ja hetkiä. Just nyt nousee mieleen ensimmäinen koulupäivä ja se innostus, kolmosluokalla otettu kaverikuva, Koulutähti -laulukilpailun voitto vitosluokalla, ringetteharrastuksen aloitus ehkä vuonna 2001, sen uudelleen aloitus seitsemän vuoden tauon jälkeen syksyllä 2014. Muistan, kuinka ajattelin, että huikeeta kuinka oon kehittynyt ringetessä ja veskan hommissa. Muistan miten sain siskonpoikani ensimmäistä k
Lähetä kommentti
Lue lisää