olohuoneellinen kuvia Venetsiasta



Kävin pari viikkoa sitten Venetsiassa ja se tuntuu vieläkin kuin eiliseltä. Pienet sillat ja lukemattomat kanaalit, värikkäät talot ovat toisissaan kiinni kuin vastarakastuneet ja gondolit kuuluvat maisemaan lähes missä tahansa kuljetkin. Olen toivoton kuvaajasielu, kaikesta ja kaikista on saatava edes yksi kuva tai vaikka kakskymmentä – mä otan kuvia and I feel no shame. Kuvia tuli otettua muutaman päivän niin paljon, että niillä vuoraisi olohuoneen seinän. Venetsia on todella kuvauksellinen kaupunki ja olin aivan liian innoissani.

No, joka tapauksessa. Mä melkein mieltäisin Venetsian yhdeksi romanttisimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Se tarjoaa kokemuksia ja makuelämyksiä aikaisesta aamusta yömyöhään. Viimeisenä iltana kun istuttiin katselemassa merta, jossa välkehtii kaupungin valot, niin melkein toivon Andrea Bocellin Con Te Partiròn lähtevän soimaan jostain kaukaisuudesta. Hyh. Olen mä myös romantikko, mulle Venetsia sopi mainiosti.

Majoituimme Dorso Duro Apartmentissa. Se sijaitsi noin 300 metrin päässä Piazzale Romasta, jonne pääsee bussilla Marco Polon lentokentältä parissakymmenessä minuutissa. Asunto, jossa majoituimme, kustansi noin 90 euroa yöltä/2hlö. Tilaa oli runsaasti, huone oli ilmastoitu ja siistittiin kerran päivässä. Isäntä oli hauska ja ystävällinen italialainen mies, jonka englanninkielen taidot olivat vaikuttavat. Sen tervetulleemmaksi ei oikein voinut tuloaan kokea.


Mukavan kompaktin kokonsa vuoksi Venetsian voi kokea muutamassa päivässä – siksi se sopii myös ns. getaway-kohteeksi. Venetsiassa on tarjolla monia nähtävyyksiä, mutta eksyminen sen pienille kujille voi yllättää. En tiedä, kuinka monta ”ylimääräistä” kilometriä tuli käveltyä, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Käytimme GoogleMapsia löytääksemme muun muassa takaisin hotelliin ensimmäisenä iltana, mutta sekin saattaa pettää ja näyttää sijainnin aivan väärälle puolelle kanaalia ja sitten mennäänkin ihan väärään suuntaan – myöskään kaikki sillat eivät näy kartalla ja samannimisiä katuja huomasin olevan useita. Toisena päivänä siitä luovuttiin lähes kokonaan ja kolmantena päivänä sitä saattoi nopeasti vilkaista jos oli täysin hukassa. Tosi asia on, että Venetsian kaikki isoimmat nähtävyydet ja kuuluisimmat paikat löytyvät usein seiniin kiinnitettyjen opasteiden avulla, joita on matkan varrella paljon.

Joten unohda karttojen tuijottelu. Eksyminen Venetsiassa on kokemisen arvoista, sillä syrjäisemmillä kujilla pääsee eroon turistimassoista, joiden massavuus korostuu pienillä kaduilla ja pääsee kuulemaan autenttista Venetsiaa (tai miten minä koen sen): radion selostusta, keittiön astioiden kilinää ja päivälliskutsujen hälinää. Iltojen hämärtyessä turistikaupungiksi tituleerattu kohde antaa antaa päivän hulinalle täysin erilaisen kontrastin: kuinka kaupunki, jonka kaduilla kulkee päivittäin jopa useita kymmeniä tuhansia turisteja voi olla niin hiljainen? Eksyimme viimeisenä iltana pienelle aukiolle, jossa pari kaverusta soitti kitaroillaan vahvistimen kera. Oli ihana istahtaa portaille, lepuuttaa jalkoja varmasti yli 20 kävelykilometrin jälkeen ja vain nauttia hetkestä.


Se mistä innostuin, on se fakta, että Venetsiassa gelatoherkuttelu on mahdollista aamusta yömyöhään, sillä useat kiskat sulkevat luukkunsa vasta puolilta öin. Löysin uudestaan intohimoni jäätelöön ja viimeisenä päivänä taisin syödä neljä tai viisi jäätelöä (sydänemoji). Makuvaihtoehtoja oli liioitellusti varmaan tuhat ja kaikki mihin sorruin, sijoittui asteikollani hyvän ja taivaallisen välille. Venetsiassa, ja Italiassa ylipäänsä, ei mielestäni pitäisi ottaa morkkista siitä, että syö. Ruoka – eli lähinnä pitsat ja pastat mitä tuli maisteltua – on meinaan hullun hyvää, ja esimerkiksi pitsaslaisseja saa monesta kulmasta muutamalla eurolla. Huikeaa oli ostaa illan hämärtäessä kiskasta slaissit ja istuksia sillalla niitä syödessä kanaalin liplattaessa alla ja ihmisten kulkiessa kuka minnekin. Tunnelma ravintoloissa oli melkein käsin kosketeltavissa ja oli hauska seurata iltaelämää muutenkin. Santa Margheritan aukio tarjosi meille illanviettopaikan muutamana iltana sijaintinsa ja kotoisuutensa vuoksi.

Älä ylläty, jos aamulla katsomasi säätiedote ei pidäkään ollenkaan paikkaansa. Meillä oli satumainen tuuri kelien kanssa. Katsoimme toisena päivänä aamukahdeksalta, kuinka puolen päivän jäljestä pilvet peittäisivät taivaan ja olisi mahdollisia ukkoskuuroja – sitäkin ennen olisi puolipilvistä. Aurinko kuitenkin paistoi täydeltä taivaalta aamusta iltapäivään asti ja päivä oli täydellinen vesibussilla ajeluun Lidon hiekkarannoille. Vietimme päivän Blue Moon -nimisellä julkisella rannalla Gran Viale Santa Maria Elisabetta -kadun päässä. Mikäli aikataulu sallii, suosittelen irtautumaan keskustan menosta ja suuntaamaan jollekin lähisaarelle. Lido oli tälle reissulle luontainen valinta rantansa ja rentoutumismahdollisuutensa vuoksi.

LOPUKSI
Loppuun vielä muutamat mainitsemisen arvoiset vinkit. Ota mukaan mukavat kävelykengät, sillä Venetsiassa tulee käveltyä kaupungin pienehköstä koosta huolimatta huomaamattaan huimat määrät kilometrejä. Pakkaa mukaasi mukavat, mutta tyylikkäät vaatteet (ja aurinkolasit), jos haluat sulautua katukuvaan. Kanna mukanasi käteistä ja luottokortti. Perheellisten (lähinnä pikkulasten kanssa matkustavien) kannattaa huomioida lukemattomat isommat ja pienemmät sillat, joita pitkin ravaaminen on oikeastaan pakollista, jos haluat tutustua Venetsiaan kunnolla – en itse suosittelisi rattaiden kanssa kulkemista, vaan esimerkiksi kantoreppu voi pelastaa turhautumisilta pienempien lasten kanssa. Marco Polon lentokentältä pääsee Venetsian keskustaan mm. bussilla, taksilla tai vesiteitse. Menopaluulippu bussilla oli 15€ ja sillä pääsee Piazzale Romaan ja takaisin vapaavalintaisena päivänä. Vesibussi käsittääkseni on hieman kalliimpi, mutta useiden pysäkeiden vuoksi hitaampi eikä se välttämättä pysähdy hotellisi lähellä. Teitä pitkin taksi maksaa noin 40 euroa suuntaansa (määränpää Piazzale Roma). Vesitaksi huhujen mukaan saattaa maksaa jopa 120 euroa yhteen suuntaan.


Nauti Venetsiasta sellaisena kuin se on. Eksy sen labyrinttimaiseen kokonaisuuteen. Kävele itsesi väsyksiin. Näe Grande Canal, Rialton silta ja San Marcon aukio. Syö itsesi kylläiseksi. Ihastu ainutlaatuiseen miljööseen ja italialaisuuteen. Nuku sitten hieman ja aloita nauttiminen seuraavana päivänä uudestaan. Ihan sama kuinka monta kertaa näet samat maisemat tai kuinka monta kertaa palaat ottamiisi kuviin, minun kokemukseni on, että ne jaksavat sykähdyttää kerta toisensa jälkeen. Venetsiassa on jotain taianomaista.

-Tanja


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tässä päivässä on tunnelmaa

Aikaa, aurinkoo ja melkein pelkkää ihanaa